Viikonloppu vierähti siis agilityn merkeissä. Lauantaina oli jälleen teoriaa ja sunnuntaina sitten käytäntöä Veikkolan FinAni -hallilla. Tällä kertaa ulkoilutin kameraakin, harmi vaan etten ikinä muista tarkistaa akun tilaa. :/ Vähäisellä akkumäärällä siis mentiin, mutta sain onneksi kuvattua kaikki ohjauskuviot. Video on nähtävissä täällä.Kurssin jälkeen piti huomioida omiakin karvakorvia. Käytiin mukavan keväinen kävely urheilupuistossa. Päätin ulkoiluttaa kameraa vähän lisää, akkua kun oli vieläkin hieman jäljellä.Luntakin löytyi vielä kentän takaa.
Illalla käytiin vielä agilitytreeneissä. Harjoittelin molempien kanssa keppejä, kontakteja ja irtoamista. Voihan agility. Nyt sitten onkin edessä parin viikon tauko, lähden keskiviikkona Uskon kanssa Savonlinnaan ja sieltä matka jatkuu Tampereelle.
En saanut viime yönä unta joten tämän aamuinen kello kuuden herätys tuntui melkoisen tuskaiselta. Vaatteet päälle ja koirien kanssa ensin puistoon purkamaan energiaa ja sitten lenkille. Joskus klo 9:15 Sanja saapui noukkimaan meidät matkaan. Startattiin Nemon kanssa neljänsinä. Jännitin taas tapani mukaan, etenkin kun treenaaminen on jäänyt viime aikoina niin vähäiseksi. Heti kehään astuessa Nemolle iski jonkin sortin lunnihetki eli se iski jarrtu pohjaan eikä suostunut liikkumaan. Olin jo melko varma että noniin, se oli sitten siinä, mutta hyppelehtimällä ja taputtelemalla reisiäni poju kipittikin luokseni, tosin hieman vastahakoisen näköisenä. Startattiin rata ja liikkeelle lähtö sujui ongelmitta samoin kuin puolet kylteistä. Sitten tuli kylttivirhe; Nemo istahti 270` käännöksessä. Myöskin spiraali piti uusia. No mutta loppujen lopuksi saatiin 88/100p joka on melkoisen hyvin O__o Tästä on hyvä jatkaa. Nemon suoritusUsko tekikin sitten melkoisen yllätyksen; se kuunteli ja seurasi kuin mikäkin huippu TOKO-koira O__o; Harmi kyllä spiraali epäonnistui Uskonkin kanssa, korvaa rupesi nähtävästi kutittamaan joten pitihän sitä nyt istahtaa raapimaan . Koska en ollut varma tuleeko rapsutuksesta se -10p vai laskeeko tuomari sen kontrolloimattomaksi tarpeeksi päätin uusia sen varmuuden vuoksi jolloin napattiin -3p. Uusiminen kaiketi sekoitti meidät molemmat nimittäin sen jälkeen Usko vielä hyppelehti kahdella jalalla, pomppasi minua vasten ja haukahteli muutaman kerran eli lisää miinuksia. Lopulliseksi tulokseksi tuli 91/100p eli ei mikään huono tulos todellakaan =) Uskon suoritusSeuraavat kisat sitten Karjaalla ensi kuussa, jollei tule esteitä.
Viime päivityksestä onkin vierähtänyt tovi johon on omat syynsä. Aluksi ajattelinkin etten mainitse syytä täällä erikseen, mutta tämä asia tulee kuitenkin muuttamaan paljon koko poppoon elämää joten kaipa sen voisi tännekin laittaa suoraan; erottiin Pekan kanssa. Eroon ei liittynyt onneksi mitään draamoja eli ystävinä pysytään edelleen. Samassa taloudessakin tulee asusteltua vielä kesän yli molemmilla kun on koulut kesken ja sama kesätyöpaikka. Se mitä kesän jälkeen onkin sitten suuri arvoitus. Pekka jää ainakin pk-seudulle, itse muutan todennäköisesti takaisin tampereelle jollen saa täältä opiskelupaikkaa. Koirien osalta päätettiin jo niitä harkitessa että jos ero joskus tulisi ne lähtevät mukaani. Tosin Pekka on nyt ilmaissut halunsa pitää Nemon itsellään, jos suostun. Olisihan se tietenkin helpompaa minullekin, etenkin jos jatkan opiskeluja. No mutta tässä on aikaa katsella ja pohtia mikä on se paras ratkaisu kaikkien kannalta.
Sitten niitä mukavampia kuulumisia. Treenitakki/ liivii saapui 23.2., kiitos Tarjalle ja HelsiTar-tiimille! Treenitakki istuu todella hyvin ja se päällä on hyvä niin lenkkeillä kuin treenatakin, materiaali on mukavan hengittävää. Suosittelen! Tässä vielä kuva, joka ei ole mikään parhain mahdollinen esittelemään takkia, mutta Nemo näyttää suloiselta:
Samana päivänä saapuivat myöskin Uskon terveystulokset: kyynärnivel 0/0, lonkkanivel B/B. Saadaan siis jatkaa rauhassa agilitya, tosin kouluttaja kehoitti keskittymään enemmän tekniikkaan kuin pitkiin toistoihin. Olen myös saanut villasukkapakon radalle etten juokse, meillä nimittäin menee paremmin kun kauko-ohjaan Uskoa rauhallisilla, selkeillä liikkeillä enkä yritä juosta sen kanssa kilpaa esteeltä esteelle. Melko hyvin se jo hakee itsenäisesti esteitä, kohta päästäänkin jo korkkaamaan ensimmäiset kisat.
Rally-Toko rintamalla suunnistetaan lauantaina Porvooseen kisaamaan. En nyt tiedä onko tämä taas omaan jalkaan ampumista treenaaminen kun on jäänyt melkoisen vähälle, mutta yritetään. Ilmoitin nyt molemmat alokas-luokkaan, saapa nähdä miten hyvin Nemokin kulkee ilman välipalkkausta treenaaminen kun on todellakin ollut melkoisen vähäistä sitten viime kisojen.
Postissa saapui paketti jonka lähettäjäksi osoittautui Merja, Nemon kasvattaja.
Aivan ihana pikku-Nemo avaimenperä ja onnittelukortti rally-toko suorituksesta. =) Tällaiset yllätykset saavat kyllä todella hyvälle mielelle, kiitos Merja!
Tai onhan se halla ollut jo pidemmän aikaa. Koska olin eilen töiden jälkeen tavattoman väsynyt nukahdin jo puoli kymmenen aikoihin. Sen seurauksena heräsinkin tänäaamuna poikkeuksellisesti puoli kahdeksalta. :o Yleensä siis viihdyn sängynpohjalla vapaapäivinä ainakin kymmeneen.
Koska ei enää nukuttanut päätin sitten nousta ja lähteä koirien kanssa aamulenkille. Oli kyllä mukavaa kulkea pitkin hiljaisia katuja, vastaan tuli ainoastaan yksi koiran ulkoiluttaja ja kaukana pellolla joku lenkkeilytti kahta isoa mustaa koiraa. Mekin suunnistimme pellolle ja tällä kertaa muistin ulkoiluttaa kameraakin. :)
Pakkasta oli varmaankin -15 tai jotain sinne päin. Mittarimme ovat halvimmasta päästä joten niiden lukemiin ei voi oikein luottaa näillä keleillä. Hyvin tarettiin mitä nyt kotimatkalla alkoi tulla kylmä. Olen kyllä todella tyytyväinen tuohon Nemon villatakkiin, poju pysyy hyvin lämpimänä.
Kyllä nyt uni maittaa ja äippä saa keskittyä muihin askareisiin.
Usko kävi tänään polvi-,lonkka-, kyynär-, ja selkäkuvauksissa. Eläinlääkärin mukaan kaikki näyttäisi olevan ok, mitä nyt lonkat eivät välttämättä ole ihan A:t, muttei kuitenkaan uskonut niidenkään olevan B:tä huonommat. Nyt sitten odotellaan lopullista lausuntoa Kennelliitolta ja toivotaan ettei mitään ihmeellistä löydy.
Raatoeläin <3 Kerrankin Usko on rauhallinen.
Käytiin tänään kisailemassa Kirkkonummella ja meni sekä hyvin että huonosti. Otetaanpa ensimmäisenä käsittelyyn meidän huono suoritus: Uskon suoritusEli ei mennyt nappiin. Eniten virheitä tuli kontrollin puutteesta, mutta myöskin liioiteltu haukkuminen, taluttimen kiristyminen, tehtävän uusiminen ja väärin suoritetut tehtävät verottivat pisteitä.Tavoite: Koska Uskon keskittyminen etenkin häiriön alla on melkoisen huono palataan reippaasti taaksepäin. Opetellaan uudelleen seuraamista, ensin todella lyhyitä pätkiä ja siitä pikkuhiljaa pidempiä pätkiä häiriötekijöitä lisäten. Lopullisena tavoitteena olkoon seuraaminen kauppakeskus Sellon läpi. Lisämotivaatiota harjoitteluun tuokin nyt Porvoon kisat jotka ovat reilun kuukauden päästä. Sitten hyvä suoritus jonka teki meidän sohvan lämmittäjä:Nemon suoritusPitäisi kai opetella pikkuhiljaa uskomaan Nemoon ja sen kykyihin. Kyllähän sitä leikkimielellä ajattelin että vähänkö olisi upeaa jos Nemon kanssa nyt tehtäisiinkin hyvä suoritus, mutta en kai missään vaiheessa uskonut sitä mahdolliseksi. Noh, niin kuitenkin kävi ja teki melkein mieli itkeä kuullessani pisteemme. Sijoitus oli kaiketi 4., oltiin hetken aikaa 2. sijalla, mutta Dimmu-lunni ja joku toinen koirakko meni ja pisti vielä paremmaksi pistein 97/100. Eli kyllä näissä lunniksissa on potentiaalia vaikka mihin. ;) Tavoite: Parannettavaakin kuitenkin on. Heti lähdössä tuli kaksi virhettä, taluttimen kiristyminen ja koira estää tai häiritsee ohjaajaa. Lisäksi virhepiste tuli kyltin koskemisesta, puutteellisesta yhteistyöstä ja vinosta asennosta eli lisää kontakti, seuraamisharjoittelua ja eteentuloa Nemonkin kanssa.
Tehtiin luokkatoverin kanssa kuvauskeikka Koirakoulu Kompassille. :) Lopussa esiteltävä Dobo on sellainen laji jota olen suunnitellut ohjelmistoome joskus keväällä.
Koirakoulu Kompassi
Kotiuduttiin hetki sitten treeneistä. Ensimmäisenä täytyy kyllä sanoa etten suosittele hesessä käymistä ennen treenejä, vatsassa tuntui mukava vellonta kiiruhtaessani heti ruokailun jälkeen urheilemaan. Eli muistutus: herää ajoissa ja syö terveellinen, hyvin sulava aamupala. Älä kieri sängyssä ja jahkaa noustako vai eikö nousta. Älä juo pelkästään kupillista kappuccinoa ja lähde sitten shoppailemaan kun on alle tunti aikaa treeneihin lähtöön saatika hotki matkalla pikaruokaa verensokerin pudotessa ja hölkkää/pikakävele sitten vatsa täynnä koiran kanssa paikkaan x odottamaan autokyytiäsi.
No mutta, treenit meni kuitenkin kivasti. Otettiin Uskon kanssa pientä estepätkää johon kuului hyppy U:n mallinen putki ja toinen hyppy. Harjoiteltiin myöskin keppejä, puomia, rengasta ja pöytää. Olen erityisen ylpeä renkaasta, vaikka rengas on ihan erilainen mitä konalassa Usko suoritti sen hienosti joka kerta. Pöytä olikin nyt esteistä se ainut uusi tuttavuus. Vauhtia meinasi olla liikaa Usko kun irtoaa niin innokkaasti eli yleisin oli se kun Usko liukui pöydän yli. Lopulta se kuitenkin oppi hidastamaan ja saatettiin kokeilla hieman kauempaa lähestymistäkin. Kepeistä tuli kehuja ja yritän nyt opetella ohjaamaan ne etuperin, tähän asti kun olen peruuttanut Uskon edellä. Kujakepit haluaisin kyllä edelleen, mutta niitä ei taideta saada mistään tähän hätään.
Torstain treenitkin sujuivat mukavasti, otettiin niissäkin radanpätkää. Ihanaa päästä Uskon kanssa harjoittelemaan lyhyitä ratoja, näkee kuinka Usko syttyy saadessaan juosta esteeltä esteelle. Minulla on kyllä hyvä koira irtoamaan, Usko hakee joka kerta yhä paremmin esteet. Pitäisi vaan oppia se etten itse yrittäisi juosta mukana niin paljoa, en kuitenkaan pysy Uskon tahdissa. Noh, eiköhän se omistajakin opi, kyllä tänään jo ohjasin muutaman metrin päästä putkeen sen sijaan että olisin syöksynyt koiran rinnalla putken suulle asti.
Ei oo aina heleppoo. Viime päivityksen asioista ainoastaan lauantain ja sunnuntain agitreenit toteutuivat. Maanantain rokotus aikoineen meni siinä kun Usko päättikin tehdä totaalisen varaston tyhjennyksen. Eikun matot ja sohvanpäällinen pesuun ja poju jauhelihakeitto kuurille. Noh, ei siinä mitään, Usko levolle ja Nemo rally-toko treeneihin, mutta... Tulikin työeste, sekä keskiviikon että torstain treenit oli unohdettava. Lauantaina päästiin kuitenkin treenaamaan agilitya meille ihan uuteen halliin uuden porukan kanssa. Koska ohjaaja oli tuolla kertaa poissa jokainen harjoitteli itsekseen ensimmäisellä tunnilla olleita asioita eli putkea ja hyppyjä.
Koska käytiin ennen treenejä Pekan vanhempien luona en ehtinyt väsyttää Uskoa tarpeeksi. Sitävastoin poju puhkui energiaa saatuaan taas kaikenlaista hyvää kuten kyljyspadan esipesun hoidon. Ensimmäinen puolituntinen siis kuluikin aikalailla yritykseen luoda kontaktia sekä koiran hakemiseen milloin mistäkin päin kenttää.
Treenien jälkeen käytiin koirapuistossa juoksuttamassa koiria ja käveltiin vielä Sellolta kotiin. Kyllä sille Uskollekin vihdoin uni maittoi :) Pitäisi nyt vaan tosissaan pyrkiä joka kerta ennen treenejä purkamaan ylimääräistä energiaa tuosta koirasta jotta se jaksaisi keskittyä.
Siinä oli "tiivistettynä" viime päivityksen jälkeiset tapahtumat. Tässä välillä ehti olla vielä Nemon agi- ja rally-toko -treenit sekä Uskon ensimmäinen agilitytunti konalassa. Kukaan ei kuitenkaan jaksaisi lukea tätä viestiä jos niistäkin selostaisin joten hypätään lähipäiviin.
Käytiin tai oikeammin Pekka käytti Uskon perjantaina rokotuksissa. Itse olin 38-asteen kuumeessa ja pelkäsin jo joutuvani taas perumaan ja siirtämään rokotusaikaa, mutta onneksi tuo mies suostui hieman lintsaamaan koulusta. Painoa oli tasan 13kg, eläinlääkärin mukaan melko solakka poika eli painoa voisi olla vielä vähän lisääkin. Tosin solakka saa ollakin, etenkin jos tosissaan joudutaan maxi-luokkaan agissa (elättelee edelleen kuolleita toiveita midi-luokasta).
Muuten onkin ollut melko hiljainen viikonloppu koirien osalta. Olin tosiaan perjantaina suht korkeassa kuumeessa ja edelleen hieman kipeänä, Pekka taas on vuorostaan toista päivää kuumeessa. Ulkoilut ovat siis jääneet melko minimaalisiksi korttelikierroksiksi. Todella huonoon aikaan vaan tuli tämä mikälie tauti nimittäin tänään ja eilen oli tuon agility koulutusohjaajan peruskurssin eka viikonloppu. Aluksi olin että ei juma, jaksa kipeänä raahautua mukaan, mutta menin silti ja hengissä ollaan! Eilen siis oli 7h teoriaa ja tänään 7h käytäntöä. Paikalle saapui harjoituskoirakkoja joita oli määrä ohjastaa agilityn saloihin. Omaksi osuudekseni jäi valssaus. Hyvä kun tiedän miten valssaus tehdään, mutta että piti +20 ihmisen edessä selittää mitä se valssaus käytännössä on ja miten se tarkalleen toimii, uh. Siinä sitten lähinnä sanattomana takeltelin "ööö, valssaus on... No niinkuin näin! *valssaa itse esteen edessä*". Että juu, oo helppoo ei.
Kotiin päästessä huomasi muuten todellakin sen mitä tapahtuu jos meidän turret ei pääse lenkille ja saa kunnon aktivointia pariin päivään. Avo oli unohtanut vessan oven auki joten eivätkös arjen sankarit olleetkin repineet vessapaperit, kaataneet pesuaineen olkkarin (joo TAAS matto likaisena -.-) matolle, järsineet sitä luutun vedenpuristus hommelia joka laitetaan sankkoon (luutun söivät jo aikaisemmin)... ja tietenkin kaikki oli koristeltu suolistetun krokotiilin pumpulilla.
Noh, tulevalla viikolla ei pitäisi olla pulaa ulkoilusta ja aktiviteeteista, jollei tule taas jotain uutta käännettä *koputtaa puuta*
|
RSS Feed