Sunnuntaina oli neljäs kerta agilitya. Aluksi ajattelin normaaliin tapaan ottaa ainoastaan Nemon, mutta loppujen lopuksi mukaan lähtikin kaksi koiraa. Että minä jännitin bussilla kulkemista kahden koiran kanssa, mutta matka sujui kuitenkin hyvin, Nemo matkusti tuttuun tapaan sylissäni ja Usko lattialla :) Kyllähän Nemokin osaisi kulkea itse bussiin, mutta ihan turvallisuussyistä (pissaa sinne, pissaa tänne~) kannan mieluummin sylissä.

Loppujen lopuksi kummankin ottaminen oli erittäin hyvä idea, yksi koira ei jaksa kuitenkaan treenata tuntia putkeen. Vuorotellen sitten vein poikia radalle sellaisissa noin 5-10min. treenipätkissä. Myöhemmin voisi kyllä aikaa hieman pidentää, mutta parempi toistaiseksi edetä noin sillä sivuun jätetyllä oli tapana uikuttaa, onhan se nyt totaalinen vääryys jäädä sivuun ilman huomiota.

Nemon kanssa sujuu jo melkoisen hyvin, uskalsin pitää ensimmäistä kertaa irtikin eikä se ihme kyllä lähtenyt omille teilleen :o Hypyt (meillä tunnetaan nimellä aita) sujuivat jo oikein mallikkaasti, tupliakin otettiin siten että odotin ensimmäisen esteen takana ja juoksin koiran vierellä toisen esteen oikealta puolelta. Vasemmalta ohjaaminen vaatii vielä treenausta, jostain syystä Nemo tahtoo kiertää hypyt, johtuu kai Namipussin sijainnista. Puomiakin otettiin, tuntuu olevan Nemon lempieste tähän astisista sillä jollen nappaisi sitä kiinni esteen jälkeen se lähtisi juoksemaan puomia uudelleen.

Putkikin sujuu ihan hyvin, meillä on ollut ongelmana tähän asti putken merkkaaminen enkä yhtään ihmettele, koko putki lemahtaa mukavasti. Nyt ei tullut kuitenkaan yhtään merkkipissiä putkeen, tai ainakin elän siinä uskossa, tiedä sitten jos se on oppinut hoitamaan homman lennosta.

Uskon kanssa aloiteltiin ihan vaan putkesta. Aluksi ei meinattu millään luikahtaa putkesta läpi, varmaan juuri tuoksahdusten vuoksi, mutta hetken houkuttelun jälkeen alkoi sujumaan. Loppujen lopuksi vedettiin taivutettuakin putkea, hyvä kun itse pysyin perässä Uskon kiitäessä :)

Kyllä uni maistui päivän päätteeksi kahdelle pienelle koiralle.
 
Tykkään kasveista. Olisi ihanaa tehdä kodista sellainen vihreä keidas :) Ikävä kyllä kasveillani on tapana kupsahtaa :( Syitä on monia, yleensä joko yli- tai alikastelen kasveja. Tai sitten sijoitan kasvit valoltaan väärään paikkaan. Nykyään olen kuitenkin huomannut uuden syyn kasvieni kuolemiseen. Agilityn lisäksi Nemo on näemmä päättänyt ruveta oikeaksi viherkäpäläksi, pitäähän sitä mammaa auttaa. Ikävä kyllä Nemo ei tunnu olevan sen parempi kasvien hoitaja kuin minäkään.
Ostin tänään kolme kaktusta sillä idealla ettei meillä olisi taas kohtapuoleen kuolleita viherkasveja. Nemo vaan on sitä mieltä että ainakin yksi kaktuksista muistuttaa liikaa lunninmunaa joten kyseinen kaktus muutti ylimmälle hyllytasolle.
 
Uskolla oli tänään kolmas pentukoulu-kerta. Harjoiteltiin seuraamista ja maahan menoa liikkeestä. Todella nopea ja innokas se on kyllä oppimaan, vaikka herkkupalat auttanevat paljolti asiaa, mitäpä rohmu ei tekisi palasta juustokanaa ;)

Nemollakin alkoi tänään opiskelu, tosin ei pentukoulua vaan agility. Vuokrattiin kimpassa harjoitteluvuoro eli nyt sitten treenataan agia kerran viikossa. Pakko kyllä myöntää että yllätyin tällä ensimmäisellä kerralla positiivisesti. Olin varautunut niinkin hyvin kuin poikapöksyillä ja paketillisella vuokkosia, mutta Nemo ei ihme kyllä lojauttanut kertaakaan. Vielä ihmeellisempi asia on se että pieni lunnikoirani kuunteli! Varauduin nimittäin siihenkin että ensimmäinen kerta kuluu siinä kun yritän saada Nemoon kontaktia. Kontaktin ottaminen sujui kuitenkin ongelmitta ja suurimman osan aikaa minä olin se mielenkiintoisin asia, ei se mitä ympäristössä tapahtui. Harjoiteltiin hypyn alkeita, loppupeleissä sujui niinkin hyvin että saatoin nostaa rimaa korkeammalle. Ensikerralla voisin ehkä uskaltautua laskemaan Nemon irti ja kokeilla miten hyppy sujuu siten että itse kuljen esteen vierestä. Tuli myös kokeiltua hieman putkea ettei pelkkä hyppiminen ja perus käskyjen toisto rupea puuduttamaan. Hienosti sujui sekin, aluksi Pia piteli Nemoa putken toisessa päässä ja minä olin vastaanottamassa toisessa, mutta loppujen lopuksi uskaltauduin jättämään Nemon yksin putken toiseen päähän ja kävelemään itse toiseen. Ei se lähtenyt karkuteille, ihme ja kumma! Onkohan sille kasvamassa korvat?

Ihan pulmusia eivät ole kuitenkaan olleet. Levitettiin aamulla uusi matto lattialle ja mitäpä pojat tekee? No repivät kuteita irti! Se siitä uudesta, ehjästä matosta ;______; Usko myös onnistui syömään pussillisen juustokanaa, se siitä dieetistä. Kannattaa jättää uusi, juuri avattu paketti pöydälle aina nälkäisen sheltin ulottuville.