-Siirretty vanhalta sivustolta-

Eilen tosiaan alkoi kesän eskariryhmät ja päästiin tiistain ryhmään. Ennenkin ollaan siis eskarissa oltu, mutta viime talvena käynnit jäivät melko vähäisiksi, sunnuntai ei ole minulle välttämättä se paras mahdollinen päivä :I No mutta nyt kyllä skarpataan eikä olla poissa jollei ole välttämätön pakko! Onneksi naapurin Henni, Nemoa noin kuukauden nuorempi bullityttö on samassa ryhmässä, pakkohan sitä on siis lähteä. Entisen luokkatoverini Ninja borderterrierikin on samalla "luokalla", tosin eilen Ninja omistajineen näytti olevan poissa. Toivottavasti ensiviikolla nähdään :]

Menomatkalla käytiin Mustissa&Mirrissä, Henni jätti vastustamattomia juoksutuoksuja poikien pään menoksi ja Nemo kusaisi lattialle sillä välin kun olin maksamassa, varmaan huokaisivat helpotuksesta kun lähdettiin D;

Lopulta selvittiin treenipaikalle ja pakko kyllä todeta että ihmeen hyvin Nemo kuunteli, varmaan 50% ajasta joka on nykyään melko harvinaista muiden koirien ollessa lähettyvillä. Nyt ensimmäisellä tunnilla ohjaaja kävi yksitellen läpi koirat ja katsoi mitä kukakin osaa. Aluksi oli maahan meno, Nemo osaa kyllä mennä maahan, muttei meinaa pysyä siellä vaan ponkaisee pystyyn heti siellä käytyään. Välilä yritetään myös huijata eli ei mennä edes kokonaan maahan asti vaan jäädän rintakehä ilmassa odottamaan että noh, annatko sen namin? Seuraavana katsottiin koirien sivulla kulkeminen, sen Nemo taitaa melko hyvin, mutta minä kuulema häsellän liikaa, marssin liian nopeaan tahtiin ja teen liian äkkinäisiä pysähdyksiä ;F Pitänee siis kouluttaa itseäni, voisin käydä ostamassa suklaarusinoita ja palkita itseni aina kun sipsutan rauhallisesti menemään~

-Siirretty vanhalta sivustolta-

Eilen käytiin taas kaupungilla, Nemo kyllä matkustaa bussilla kuin mikäkin veteraani; lunkisti maisemia katsellen tai nukkuen. Saapa nähdä mitä poju tuumaa junista, niillä tulee kuitenkin kuljettua tulevaisuudessa, etenkin jos muutetaan vantaalle. Ja oi että Nemo matkusti nätisti jouluna savonlinnaan. Jonkun ensimmäisen minuutin valitti ihmeissään, mutta käpertyi sitten penkille (turvavöissä;) nukkumaan ja tuhisi melkein koko matkan joka kuitenkin kesti kuutisen tuntia.

Matkustamisen vastapainona kaupungissa kävely onkin sitten asia erikseen. Joka paikka on täynnä tuoksuja ja kaikkea pitäisi haistaa/maistaa/merkata. Pakko pitää hihna mahdollisimman kireällä, muuten pikku tooponen olisi aika äkkiä kampittamassa ihmisiä/autotiellä ihmettelemässä autoja. Toivottavasti tuo riuhtominen loppuisi iän myötä. Ollaan harjoiteltu nätisti kulkemista siten että aina kun poju lähtee vetämään pysähdytään ja odotetaan että Nemo istahtaa (tuon se keksi itse asiassa ihan itse) tai toiseva vaihtoehtona nykäistään hieman hihnasta takaisin päin, Nemolla kun on y-valjaat.

Mutta tosiaan eilisestä, käytiin kaupungilla Lissun ja Villen luona. Ihme ja kumma Jesse-pappa oli kerrankin todella kiinnostunut Nemosta. Varmaan kevät ja Nemon neitimäisyys. Kokoajan yritettiin päästä pukille ja Nemo tietysti käsitti asian leikkinä, eihän pienet pojat tuollaiksia panoleikkejä ymmärrä (eipä vissiin).

-Siirretty vanhalta sivustolta-

Nemo pääsi lauantaina taas kaupungille. Käytiin Lissun, Mekin ja bichon frise-herra Jessen kanssa kävelemässä mältinrannassa päin. Tallipihassa oli hevonen ja poni joita käytiin katsomassa, Nemo oli ihan ihmeissään, muttei kyllä pelännyt. Olisi varmasti mennyt aitaukseen nuuskimaan lähemminkin, jos olisi päässyt. Mältinrannasta matka jatkui näsinpuistoon missä poju sai meidän muiden ohella hieman jäätelöä. Lainattiin Jessen fleksiä jotta Nemo pääsisi hieman spurttailemaan ja kunnon spurtit kyllä ottikin. Voisi hankkia omankin fleksin, vaikka toisaalta täällä hervannassa päin ei kyllä ole pahemmin puistoja missä voisi päästää spurttailemaan kunnolla koko fleksin mitalla. Tähän mennessä Nemon spurttailu paikkana on toiminut koirapuisto ja lähi metsät kuten suolijärven maasto. Tosin nykyään en enää uskalla pitää Nemoa niin paljoa vapaana, murrosiän myötä kuulo on näemmä heikentynyt eli jos Nemoa ei kiinnosta niin sitten ei kiinnosta, ei vaikka mamma kuinka huitoisi ja pomppisi. Pitää toivoa että eskarista olisi jotain hyötyä, on se kuitenkin ihan eri asia treenata koiraporukalla kun jossain kotona ja puistossa ilman kummoisia häiriötekijöitä.

Puistoilun jälkeen mentiin vielä käymään Lissun luona. Nemolla on nykyään kyllä paha tapa merkkailla, ennenkuin ehdin itse edes riisua ulkovaatteita päältä oli Nemo jo käynyt nostamassa koipea Jessen ruokasäkkiä vasten. Onneksi saatiin kustomoidut pöksyt halvalla eli niitä saa poju sitten pitää kylillä ollessa jalassaan. On tuo kyllä aika kelmi, muistan viime syksyltä ensimmäisiä vierailujamme Lissun ja Villen luokse, makuuhuoneen ovea pidettiin kiinni koska sieltä ei oltu kääritty mattoa rullalle, mutta eikös ovi jossain välissä jäänyt hetkeksi raolleen ja ennenkuin ovi ehdittiin sulkea oli joku pikkuotus käynyt jo lösöttämässä matolle.

Illalla vielä köröteltiin multisiltaan päin Hannan luokse. Nemo oli taas ihan ihmeissään ja onneissaan, sen lisäksi että Hannalla on sekarotuinen tyttökoira Tessa taloudesta löytyy myös kani ja kissa. Oikeastaan kissoja oli nyt kolme, Minnan Martti ja Mau kun olivat saapuneet hoitoon. Nemon toimeen tuleminen muiden eläinten kanssa on kyllä hieman kyseenalaista. Kaniakin yritettiin nuolla ja muuta kaltereiden välistä, mutta siinä vaiheessa kun kani nostettiin syliin napattiin karvatuppo tämän pyllystä. Sama juttu kotona marsujenkin kanssa, silloin kun ovat aitauksessa Nemo nuuskii ja nuolee suhteellisen kiltisti, mutta heti jos nostan jonkun marsuista syliin yritetään tulla näykkimään. Kaipa nuo pörröiset kaverit jotenkin muistuttavat vinkuleluja tai sitten Nemolta löytyy metsästysviettiä. Toivoisin kyllä ettei löytyisi.

Tänään onkin ollut sitten vähän tällainen laiskempi päivä. Minä olen väsäillyt suurimman osan päivää näitä Nemon sivuja ja Nemo puolestaan vetelee sikeitä. Käytiin kyllä tuossa noin tunti sitten lenkillä ja pitihän sitä tietenkin koirapuistoonkin päästä kun kerta kuljettiin ohi. Siellä oli ihana valkoinenpaimenkoira tyttö jonka kanssa näytti olevan kiva nuuskutella ja vähän painiakin. Muitakin koirakavereita tuli, 5kk vanha ihanan pörröinen hauvavauva jonka rotua en nyt muista, olikohan espanjan vesikoira ja saksanpaimenkoira Netta. Huonona puolena tosin kuraisuus, Nemo oli niin mustanruskea päätä myöten että oli pakko kylvettää koko koira ja siitähän Nemo tykkäsikin oikein paljon, tassujen pesu on jo niin kamalaa ettäh.