Käytiin me sentään ulkoilemassakin. Usko pääsi puistoon juoksemaan kahden kaverin kanssa; ensin kaverina oli mäyräkoira uros ja hieman myöhemmin Usko sai kaveriksi lapinkoira tytön. Voi sitä vauhtia etenkin jälkimmäisen kanssa.

Harmi kyllä Uskolle sattui haaveri, kotiin päästessä huomasin pojalla haavan oikean etukäpälän polkuanturassa. :/ Johtui varmaankin pakkasesta, pitäisi kyllä ne tossut ostaa, pääsisi eroon myös toisesta ongelmasta nimeltä lumen tarttuminen. Leikkasin karvatkin lyhyemmiksi, mutta eipä tuosta tunnu paljoa apua olevan.

Päätökseni etten ota molempia mukaan samalla kertaa ei oikein pitänyt. Eilen suuntasin molemmat koirat mukanani kello neljän ruuhkassa konalaan rally-tokoilemaan. Ehkä järjestin nämä treenit liian lyhyellä varoitusajalla sillä paikalle tuli meidän lisäksemme vain Dimmu omistajineen. Noh, enemmän rata-aikaa meille.

Kamerakin oli taas mukana ja noista videoista taas näkee omat virheet melko hyvin. Pitäisi yrittää häivyttää kättä pois, nyt kumpikin seuraa melkolailla kättäni katsekontaktin sijaan. Myöskin palkkaamista pitäisi ruveta etenkin Uskolla vähentämään ja piilottaa namit vaikkapa taskuun; radan lopussa sitten kaivaa joku muhkea lihapulla palkkioksi hyvästä suorituksesta. Luulen että tuossa oli ongelma kisoissakin, Usko näki että ei namipussia vyötäröllä eikä makupaloja kädessä joten miksi kuunnella, ympärillä kun pyörii tuhat ja yksi mielenkiintoisempaa asiaa.

Nemo rally-tokoilee
Usko rally-tokoilee

Huomenna taas rally-tokoilemaan Uskon kanssa ja sunnuntaina agilitya Nemon kanssa kahden viikon tauon jälkeen. :)

Lunta! <3 Harmi vaan että lumi muuttui myöhemmin melkolailla loskaksi. :( Noh, tehtiin tänään kuitenkin mukava, noin 1,5h lenkki. Voi sitä riemua kun laskin pojat vapaaksi. Lumipallojen nappailu ja syöminenkin oli niin kivaa hommaa että Uskolta pääsi röyhtäys kotimatkalla, pieni ahmapallo. :}

Sitten viimeviikosta. Nemolle sattui haaveri keskiviikkona: pojun silmä rähmi, punoitti ja oli hieman turvoksissa. Eläinlääkäriin siis jossa diagnosoitiin sarveiskalvon haavauma eli todennäköisesti Usko on leikin ohella osunut kynnellään Nemon silmään. Saatiin sitten silmätipat ja antibiootit, alkuun piti tiputella 5-6 kertaa päivässä, mutta nyt viikon jälkeen ollaan pudotettu johonkin 3-4 kertaan. Silmä näyttää taas normaalilta joten lääkärin mielestä voidaan lopettaa muutaman päivän päästä. Nemo on ollut kyllä uskomattoman helppo ja ihana noiden tippojen kanssa, hyvin on voinut kääntää kyljelleen, levittää silmäluomet erilleen ja pudottaa tipan silmään. Asiaan voi tietysti vaikuttaa koiransuklaa jota saa tippojen jälkeen. ;)

Päätin muuten kokeilla Nemon kanssa rally-tokoa. Eilen käytiin koirakoululla treenaamassa muiden kanssa ja olin kyllä todella ylpeä pienestä lunnistani <3 Vaikka se muutaman kerran kadottikin kontaktin niin kaikenkaikkiaan radalla sujui hyvin, harmi kun ei ollut kameraa mukana, olisi ollut kiva nähdä itsekin tuota meidän kulkemista. Olen myös opettanut Nemolle temppuja ja jopa miettinyt koiratanssia senkin kanssa. Kosketuskeppi on ollut aivan ihana väline temppujen kanssa, suosittelen!

Uskonkin kanssa jatketaan edelleen rally-tokoa ja koiratanssia. Käydään taas liikkeitä yksi tai kaksi kerrallaan läpi ja jos Uskon keskittyminen herpaantuu tai se rupeaa hyppimään ja haukkumaan lopetan ja kokeilen myöhemmin uudelleen. Se on jotenkin nyt niin ylienerginen, ei monesti jaksa/malta kuunnella ja keskittyä etenkään pihalla jos maassa on jotain kivoja tuoksuja. Noh, pitää toivoa että Nemon tavoin tuo menisi iän myötä ohi.

Saatiin porukka kasaan ja tila vuokrattua. :) Kivaa oli, toivottavasti ensiviikolla taas uudestaan. Pitää vaan kehitellä etukäteen rata valmiiksi, nyt oli melko sooloilua alussa kun mietiittiin radan rakennetta.

Uskokin toimi taas melkoisen mainiosti, pieni murkkushelttini <3 Mitä nyt meinasi karata erästä tyttöä riiaamaan, mutta saikin melko tylyt pakit. Sen jälkeen käveltiin mammassa kiinni aina kun ohitettiin kyseinen koiruus. Hieman enemmän saisi kyllä löytyä kovuutta noista koiruuksista, Usko on melkolailla herkkä kuten kisoissa on huomattu ja Nemokin keksii itselleen fobioita ties mistä. Yhteen aikaan talvella piti pitää verhoja ikkunan edessä koska katolta putosi lunta ja sehän oli ihan maailmanlopun asia!

Usko nähtävästi päätti että nyt loppuu vauvailu. Hei hei Uskon ihanan pehmoiset untuvakarvat :(

Eilen oltiin taas Konalassa treenaamassa agilitya, otin vaihteeksi molemmat mukaan jota en taida tehdä enää ikinä >.< Usko ei malta millään odottaa sivummalla vuoroaan vaan nostaa kamalan metakan. Olisihan se juu ihan hyvä opettaa tuolle junnulle kärsivällisyyttä, jättää vaan räkytys ja hihnassa tempoilu huomiotta -> huomaa ettei huutamalla ei saa huomiotani -> toiminto toivon mukaan sammuisi, mutta ongelma on siinä että kyseessä on sisätilat ja viereisellä kentällä treenit samaan aikaan. Muutenkin Uskon meno meinaa käydä ylikierroksilla, päästessään radalle se haukkuu, se sinkoilee... Ei hyvä juttu, agilityssa ei pidä sählätä, voi sattua pahastikin. Eli poikken saa nyt luvan kasvaa henkisesti, katsotaan sitten keväämmällä tai ensi syksynä tuota agilitya uudelleen, nyt vaan keskitytään perus tottikseen, rally-tokoon ja koiratanssiin.

Pienen lunnipojan kanssa harjoiteltiin radalla saksalaista ja twisteriä. Pitäisi koittaa tehdä ja laittaa meidän ratapiirroksia tännekin. Nemossa taas on kyllä se ongelma ettei se meinaa irrota tarpeeksi ja vauhtia ei meinaa löytyä. Voisin melkeinpä pikakävellä radan läpi. No mutta pikkuhiljaa ja omaksi iloksemmehan me Nemon kanssa treenaillaan, en oletakaan sen yltävän mihinkään SM-tasolle, hyvä jos saadaan joskus 0-rata aikaan. :)

Keskiviikkona sitten rally-tokoa, jos nyt saadaan tila vuokrattua ja tarpeeksi porukkaa, olen taas melko upeasti myöhässä näiden järjestelyjen kanssa.

...Meni päin hanuria >.< Vaikka pidettiinkin taukoa treeneistä ennen kisoja ja oltiin paikalla jo hyvissä ajoin tutustumassa tilaan koko homma meni pyllylleen >.< En meinannut saada Uskoa edes sivulle lähtöä varten, se vain haukkui, sinkoili, hyppi ja näykki käsiäni. Ekalle kyltille päästiin, sitten huidoin pelin poikki sillä muuten olisi tullut hylsy eli nyt napattiin keskeytys.

Kisojen jälkeen käytiin kokeilemassa rataa uudestaan, siinä samojen ihmisten töllättävänä kuka nyt katsoikaan ja jumankauta meillä toimi! Vedettiin ainakin omaan silmääni melko puhdas rata. Harmi vaan että kisat oli jo ohi ;<

Luulenkin nyt että kyse on pitkälti omsta tilastani. Vaikka yritinkin hillitä itseni, olla jännittämätä ja ohjata selkeästi Usko nähtävästi aisti sisällä myllertävän hermostuneisuuteni. Toisella kierroksella kun ei ollut enää noita suorituspaineita tilanne oli aivan toinen.

Sunnuntaina käytiin taas treenaamassa agilitya. Muistin kerrankin ottaa paremman kamerani (Nikon D40 järjestelmäkamera) mukaan. :)

Uskon kanssa ollaankin nyt pidetty muutama päivä taukoa ja siihen on kaksi syytä:

Syy nro 1. Pieni lepotauko koiratanssikisojen ja harjoitusten perään. Lauantaina on rally-toko kisat, joten jos en tällä kertaa treenaisi koiraa väsyksiin ennen kisoja.

Syy nro 2. Pöydälle unohtui jälleen leipäpaketti jonka hänen Ahneutensa veteli yhtä ja puolikasta leipäpalaa lukuunottamatta kokonaan. Tänäaamuna Pekka siis siivosi oksennukset matolta ja minä toisen pään tuotokset. Mattopesula, mikä ihana työpaikka <3 Tosin en iljennyt raahata mattoa TAAS pesuun joten pesin sen pesuhuoneemme lattialla. .______.