Tervetuloa Uskon ja Nemon kotisivustolle!
Tämä sivusto on omistettu kahdelle rakkaalle hassutassulleni, lunnikoira Nemolle ja shetlanninlammaskoira Uskolle.
Olen jo pienestä tytöstä lähtien ollut koiraihminen joten pakkohan sitä oli koira saada. Isän lämmittäminen ajatukselle vei kuitenkin muutaman vuoden, mutta ehdinpähän sinä välissä lueskella kaikki mahdolliset koirakirjat läpi. Suuri rakkauteni oli siperian husky ja suosikkeihini tämä kaunis arktinen koira kuuluu edelleen. Husky ei ole kuitenkan pienelle tytölle sopiva rotu eikä näin vanhemmiten ajateltuna monelle isollekaan joten oma husky on jäänyt vain haaveeksi.
Kun lopulta 12-vuotiaana sain isäni lämpenemään, ehtona oli pieni koira. Olin vastikään törmännyt jonkin koira- tai lemmikkilehden esittelyyn lunnikoirasta ja kyseinen rotu oli ruvennut kiinnostamaan. Lunnikoira on pieni pystykorvainen Norjan lofooteilta kotoisin oleva koira jonka luonne, ulkonäkö ja erikoisuudet -etenkin varpaat- rupesivat kiinnostamaan. Toisena vaihtoehtona pidin shetlanninlammaskoiraa, mutta loppujen lopuksi lunnikoira vei voiton. Tuohon aikaan lunnikoira oli todella harvinainen rotu joten varauduimme hankkimaan pennun ulkomailta. Kävi kuitenkin niin että erään pentuvälittäjän kautta kuulimme ihan savonlinnan vieressä moinsalmella olevasta Bernoban kennelistä joka kasvatti lunnikoiria. Kennelissä oli juuri sillä hetkellä kaksi luovutusikäistä pentua joista toinen, narttu oli vielä vapaana. Ajettiin sitten pentua katsomaan ja takaisin palattiin karvakerä kainalossa.
Tuosta on nyt kulunut 12-vuotta ja rakas Honey on siirtynyt koirien taivaaseen. Muutaman vuoden myöhempään talouteen saapunut samanrotuinen Eppu polskuttaa kuitenkin vielä menemään. Itse lähdin 19-vuotiaana maailmalle, tarkemmin sanottuna tampereelle opiskelemaan. Muutaman vuoden ehdin elellä ilman koiraa kunnes kesällä 2008 äitini haikaili uuden lunnikoiran perään. Koska aitini katselema pentue oli tampereen lähellä, vammalan kupeessa oli minun ja avokin tehtävä käydä katsomassa pentuja. Noh, niinhän siinä sitten kävi että kolmesta urospennusta yksi lähti vanhempieni luokse savonlinnaan ja toinen muutti tampereelle.
Nemo on aina ollut suhteellisen helppo, todella kiltti, sellainen kaikkien kaveri. Nemo muutti meille alunperin ihan kotikoiraksi, mutta jonkinverran ollan näyttelyissä ehditty käymään ja nyt ollaan treenattu agilitya maaliskuusta lähtien. Nemo on ihan rakastunut kyseiseen lajiin ja niin olen minäkin, ehkä tässä jossain vaiheessa uskaltaudutaan kokeilemaan kisaamistakin.
Reilun vuoden ajan Nemo ehti olla ainut lellipentu. Syksyllä 2009 alettiin katselemaan toista koiraa talouteen ja eräänä marraskuisena päivänä kotimme valtasi pikkuinen karvapallo, shetlanninlammaskoira Usko. Uskoa ei tosin voi oikein perus sheltiksi sanoa, poju on melko jössikkä, painoa löytyy jotain 13-kiloa ja säkäkorkeutta noin 44cm. Korvatkin ovat jääneet melko roikkuviksi eli eipä taida meidän sheltistä tulla näyttelykoiraa. Onneksi harrastusmahdollisuudet ovat kuitenkin laajat, niistä löytyy lisää poikien omista esittelyistä sekä kuulumisia-osiosta, jota yritän päivitellä mahdollisimma usein.
Toivottavasti viihdyt Uskon ja Nemon sivustolla :)
Terveisin: Minna, Uskon ja Nemon omistaja
Olen jo pienestä tytöstä lähtien ollut koiraihminen joten pakkohan sitä oli koira saada. Isän lämmittäminen ajatukselle vei kuitenkin muutaman vuoden, mutta ehdinpähän sinä välissä lueskella kaikki mahdolliset koirakirjat läpi. Suuri rakkauteni oli siperian husky ja suosikkeihini tämä kaunis arktinen koira kuuluu edelleen. Husky ei ole kuitenkan pienelle tytölle sopiva rotu eikä näin vanhemmiten ajateltuna monelle isollekaan joten oma husky on jäänyt vain haaveeksi.
Kun lopulta 12-vuotiaana sain isäni lämpenemään, ehtona oli pieni koira. Olin vastikään törmännyt jonkin koira- tai lemmikkilehden esittelyyn lunnikoirasta ja kyseinen rotu oli ruvennut kiinnostamaan. Lunnikoira on pieni pystykorvainen Norjan lofooteilta kotoisin oleva koira jonka luonne, ulkonäkö ja erikoisuudet -etenkin varpaat- rupesivat kiinnostamaan. Toisena vaihtoehtona pidin shetlanninlammaskoiraa, mutta loppujen lopuksi lunnikoira vei voiton. Tuohon aikaan lunnikoira oli todella harvinainen rotu joten varauduimme hankkimaan pennun ulkomailta. Kävi kuitenkin niin että erään pentuvälittäjän kautta kuulimme ihan savonlinnan vieressä moinsalmella olevasta Bernoban kennelistä joka kasvatti lunnikoiria. Kennelissä oli juuri sillä hetkellä kaksi luovutusikäistä pentua joista toinen, narttu oli vielä vapaana. Ajettiin sitten pentua katsomaan ja takaisin palattiin karvakerä kainalossa.
Tuosta on nyt kulunut 12-vuotta ja rakas Honey on siirtynyt koirien taivaaseen. Muutaman vuoden myöhempään talouteen saapunut samanrotuinen Eppu polskuttaa kuitenkin vielä menemään. Itse lähdin 19-vuotiaana maailmalle, tarkemmin sanottuna tampereelle opiskelemaan. Muutaman vuoden ehdin elellä ilman koiraa kunnes kesällä 2008 äitini haikaili uuden lunnikoiran perään. Koska aitini katselema pentue oli tampereen lähellä, vammalan kupeessa oli minun ja avokin tehtävä käydä katsomassa pentuja. Noh, niinhän siinä sitten kävi että kolmesta urospennusta yksi lähti vanhempieni luokse savonlinnaan ja toinen muutti tampereelle.
Nemo on aina ollut suhteellisen helppo, todella kiltti, sellainen kaikkien kaveri. Nemo muutti meille alunperin ihan kotikoiraksi, mutta jonkinverran ollan näyttelyissä ehditty käymään ja nyt ollaan treenattu agilitya maaliskuusta lähtien. Nemo on ihan rakastunut kyseiseen lajiin ja niin olen minäkin, ehkä tässä jossain vaiheessa uskaltaudutaan kokeilemaan kisaamistakin.
Reilun vuoden ajan Nemo ehti olla ainut lellipentu. Syksyllä 2009 alettiin katselemaan toista koiraa talouteen ja eräänä marraskuisena päivänä kotimme valtasi pikkuinen karvapallo, shetlanninlammaskoira Usko. Uskoa ei tosin voi oikein perus sheltiksi sanoa, poju on melko jössikkä, painoa löytyy jotain 13-kiloa ja säkäkorkeutta noin 44cm. Korvatkin ovat jääneet melko roikkuviksi eli eipä taida meidän sheltistä tulla näyttelykoiraa. Onneksi harrastusmahdollisuudet ovat kuitenkin laajat, niistä löytyy lisää poikien omista esittelyistä sekä kuulumisia-osiosta, jota yritän päivitellä mahdollisimma usein.
Toivottavasti viihdyt Uskon ja Nemon sivustolla :)
Terveisin: Minna, Uskon ja Nemon omistaja
