Jospa noita kuviakin hieman laittelisi.

Ollaan nyt joka aamu tätä päivää lukuunottamatta kävelty mukava noin 45min lenkki. Hiljaista on ollut joten koiria on voinut huoletta juoksuttaa vapaana.

Usko sai myös tyttökaverin keskiviikkona, sekarotuisen Tefin. Tefissä on kaiketi collieta ja saksanpaimenkoiraa. Tefi on hyvän ystäväperheeni koira ja ikää tyttöselle on kertynyt jo seitsemän vuotta. Usko oli innoissaan, mutta Tefi ei oikein lämmennyt meidän pienelle höselölle ;<

Tänään sitten käytiin hieman pidempi aamulenkki Uuden vuoden paukuttelujen vuoksi. Aluksi epäilin koirien vapaaksi laskemista Hiskin ja Nemon paukkuarkuuden vuoksi, mutta eihän täällä samalla tavalla paukutella etukäteen kuten pk-seudulla. Käytiin siis vanhalla leirintäalueella josta on mukavat näkymät Olavinlinnalle.

23. päivä köröteltiin autolla Savonlinnaan Joulun ja Uuden vuoden viettoon. Velipojilla oli taas kova ikävä toisiaan: Hirmuinen ärinä ja hampaiden esittely jo pelkätä näköhavainnosta. Aluksi siis piti toimia esiliinana, mutta kunhan olivat hetken kyräilleet toisiaan rauhoittuivat. Sitä vastoin toinen ikävä puoli ei ole täysin hävinnyt nimittäin reviirin merkkailu. Etenkin Nemo nostelee koipea minne sattuu, vanhan sänkyni reunakin haisee pissalta. Äiti tuossa mutisikin jo että miksei eläinlääkäriasemillakin voi olla Joulun jälkeistä alennusta: kahdet pallit yhden hinnalla! Eppuhan on kastroitu enkä muista sen kertaakaan merkkailleen sisällä tai lipittelevän tyttöjen pissoja pihalla. Kastrointikaan ei ole tietenkään satavarma apu, mutta yleensä se ainakin jonkin verran rauhoittaa etenkin älytöntä merkkailua.

Nemo on päättänyt myös kasvattaa massaansa. Kuinkakohan monta kertaa olen yllättänyt sen pöydältä kissan kuppia tyhjentämästä. Toisaalta massaa tuo saisikin hieman saada, kunhan ei tule läskin muodossa. Lähinnä se on tuo pöydälle kipuaminen mistä en pidä, mutta nauttikoot paheestaan vielä hetken, vanhempiani se ei kuitenkaan haittaa ja kotona taas pöydälle ei pysty kiipeämään tuolien vuoksi.

Treenitkin ovat vaihtuneet penkkiurheiluksi. Sain vanhan videonauhurini toimimaan joten pääsin fiilistelemään Agility MM 2000 -videon parissa. Uskokin seuraili ajoittain, välillä se tuijotti tiiviisti ruutua vuorossa olevan koiran valmistautuessa lähtöön ja kun koira sinkosi radalle Uskokin pomppasi pystyyn, välillä melkein ruutua päin kai olettaen että jos hyppää TV-ruutuun pääsee itsekin radalle. Ajatella että vuoden 2000-kisoista on jo 10-vuotta aikaa. Muistan edelleen kun tuo video kolahti potilaatikkoon, olin silloin 15-vuotias ja sopivasti sairaana päätäkseni näkemään videon samantien. Eihän tuohon aikaan ollut vielä mitään youtubeja joten oli ihan mahtavaa saada video agilitysta ja vieläpä MM-kisoista.

Lauantaina 18.12. alkoi sitten Nemon kisaura epävirallisilla kisoilla meidän omalla koirakoululla. Eritasoisia kisoja järjestettiin pitkin päivää tasatunnein lemmikkitarvikekirpputorin yhteydessä joten pitihän meidänkin kokeilla. Jännitti vaikka kyseessä oli tuttu kenttä ja melkolailla tuttua porukkaa. Melko hienostihan tuo rata lopulta meni. Seuraavissa kisoissa sijoituttiinkin sitten ykkösiksi O___o; Kilpailijoitakin oli kuitenkin neljä eli kolme meidän lisäksemme. Palkinnoksi Nemo sai pehmolelun jonka Usko ehtikin jo teurastaa.

Samalla reissulla tuli ostettua myöskin paksu, laadukas villatakki Nemolle hintaan 15e. Ihanan metsänvihreä. Eipä ole paljoa paleltanut se päällä näissä lähemmäs -30C pakkasissa.

Sunnuntaina 19.12. Oli sitten hieman virallisemmat Hiiden Heukkujen järjestämät epikset Veikkolassa johon suunnattiin Sanjan ja Dimmun kanssa. Yön aikana oli satanut lunta joten enkös minä tohelo astunut jalkakäytävän reunalle aikoessani nousta bussiin ja lentänyt sitten Nemon ja tavaroiden kera rähmälleni. Kuski vähän katsoi toivotellessani siinä hyvät huomenet :P Espoon keskuksessa sitten tavattiin Sanja ja Dimmu joiden kyydillä suunnattiin Veikkolaan.

Kisapaikalla oltiinkin jo hyvissä ajoin joten meidän lähtönumeroksemme tuli kaksi ja Sanja ja Dimmu starttasivat kolmansina. Hieman jännitti ennen omaa vuoroa, mutta kyllä se siitä kunhan radalle pääsi. Lähinnä jännitin miten Nemo pysyy hallinnassa kun ympärillä häärii niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista. No eihän se täysin pysynytkään vaan kesken rataa lähti tutkimaan tuoksuja sivummalla, mutta palasi sentään huutaessani ja taputellessani käsiäni.

Koska kyseessä olivat epikset startteja sai ottaa kaksi. Toisella kertaa meni huomattavasti paremmin ja ehdin jo melkein intoutua että hei mehän voidaan vaikka päästä kolmen parhaan joukkoon! Sitten menin ja töppäsin. Piti kääntyä 180` vasempaan muurille, mutta ohjasin Nemon vahingossa suoraan eteenpäin hypylle ja tietysti ennenkuin ehdin korjata asian Nemo oli jo ehtinyt suorittaa väärän esteen ._____.

Noh, vastahan me aloitellaan. Seuramme Ketterät Ry hyväksyttiin vihdoinkin Kennelliiton jäseneksi ja ensivuoden alussa olisi agilityliiton jäsenyyden vuoro. Sitten saadaan kisalisenssit ja päästään kunnolla kisaamaan. Saapa nähdä miten agilityntäyteinen vuosi on ensivuodesta tulossa, etenkin kun sain paikan agility ohjaajakoulutukseenkin ;)
 
Lisäksi Uskon kanssa saatiin tuurauspaikka alkeiskurssilta joka kestää tammikuusta huhtikuuhun. Oltaisiin päästy mukaan ihan vakioviikkotreeneihinkin tuoksi ajaksi, mutta aika ei ikävä kyllä sovi minulle läheskään joka kerta. Sivittiin nyt sitten alustavasti että tullaan mukaan silloin kun päästään tuurailemaan poissaoloja eli mahdollisesti ollaan tuon ryhmän treeneissä mukana 1-2 kertaa kuussa. Muutoin käydään kerran viikossa Lily'sin järjestämällä alkeiskurssilla.

Nyt on kuitenkin Joululoma sekä minulla että koirilla, ladataan akut ensivuotta varten. Mukavaa Joulunaikaa kaikille!

Nyt on ollut taas niin paljon kaikkea että harmittaa kun ei voi revetä joka paikkaan. Itsenäisyyspäivänä oli mätsärit tuolla meidän vakiokoulullamme, mutta oltiin jo sovittu muuta ohjelmaa. Tänään ja eilen olisi ollut Helsinki Winner 2010 ja olin ihan täpinöissäni tuon lauantain ohjelman suhteen, mutta töissähän tuo päivä meni kun en saanut vuoroani vaihdettua. Koiratanssin PM-kisat olisi ollut kyllä mukava nähdä ja tänäänhän olisi ollut yksilökilpailut, mutta aamu-unisuus yllätti.

No mutta ensiviikon sunnuntaina olisi agilityn möllikisat veikkolassa. Hyvää tulosta ei todennäköisesti saada Nemon kanssa aikaan, ainakaan vauhdin osalta, mutta jostainhan se on agilitykisatkin aloitettava. Tuskin maltan odottaa että pääsen Uskon kanssa kisoihin, olettaen ettei kisat mene koiratanssin ja rally-tokon tyyliin. No mutta Uskon ensimmäisiin kisoihin on vielä aikaa, todennäköisesti ensimmäiset startit tulevat olemaan kesällä pidettävät HAU-open -kisat.

Aloitetaan nyt sitten agility Uskon kanssa ohjatussa ryhmässä tammikuussa! \o/ Kurssi kestää tammikuusta huhtikuuhun eli kolme kuukautta ja pari viikkoa päälle. Näillä eväillä lähdetään ja toivonmukaan saadaan vakituinen treenipaikka sitten myöhemmin jostain seurasta. Pk-seudulla seuroihin kuulema pääseekin helpommin kun on kisavalmis, seurojen alkeiskursseille on niin suuri jono.

Sitten huonompia uutisia. Tullessani eilen koulusta kotiin huomasin pari pientä puunpalaa lattialla ja tiskialtaan reunalle jäänyt puinen paistolasta oli kadoksissa. Laskin yksi plus yksi ja eikun soittoa eläinlääkärille. Uskolle (ei tarvitse edes arvata kumpi söi puulastan) parafiiniöljyä kitaan ja odottelemaan, mutta meidän paistolastaa alkoi tulla ulos vasta tänään vaikka eläinlääkäri ennustikin että illalla tulee torttuja pitkin huoneistoa, kääri matot turvaan. Noh, pitää nyt tarkkailla tuota vatsantoimintaa, puusälöt eivät ole kuitenkaan mitään vatsaystävällisintä tavaraa.

Niin ja narttukoirien omistajille muuten tiedoksi, kyllä ne uroksetkin osaa tiputella. Naapurissa taitaa olla taas juoksuinen narttu, nimittäin herra sai pihalla kestoseisokin. Siinä sitten mietin mitä teen kun toinen kulkee tuskaisen näköisenä selkä kyyryssä valuttaen miehisiä eritteitä mennessään. Suihkutin sitten kotona viileää vettä jalkoväliin ja heti meni pikkuveikka piiloon, tiedä sitten oliko tuo miten julmaa, mutta en keksinyt oikein muutakaan keinoa. Voi noita teinipoikia.

Nemon meno agilityssa on ollut viimeaikoina harvinaisen laiskaa ja Usko taas puhkuu energiaa. Päätin sitten pistää läjit vaihtoon eli Nemo lähtee rally-tokoon keskiviikkoisin ja Usko opettelee sunnuntaisin agilityn alkeita.

Tiedä sitten ammunko itseäni jalkaan opettaessani Uskoa itse, mutta koen etten ole enää niin aloittelija ettenkö osaisi noita esteiden suoritustapoja ja lyhyitä radanpätkiä opettaa. Sunnuntaina tehtiinkin läpimurto puomilla. \o/ Aina ennen on pitänyt viljellä nameja pitkin puomia noin kymmenen sentin välein ja silti eteneminen on tapatunut hitaasti askel askeleelta. Sunnuntainakin varauduin taas samaan etenemiseen, mutta sehän kipitti melko reipasta vauhtia puomin läpi. Uusintakierroksella jo juostiin sen verran kovaa etten meinannut pysyä mukana ja heti perään herra päätti juosta puomin uudelleen ennenkuin ehdin sanoa mitään. Puomin innoittamana päätettiin kokeilla A:n valloitusta eikä ollut ongelmaa, vauhdilla mentiin. Pitänee turvautua jatkossa siivekkeisiin ettei kontaktipinnat mene vahingossakaan ohi.

Laitoin tänään myös kyselyä tammikuussa alkavasta agilitykurssista. Kurssi kestäisi tammikuusta huhtikuuhun, yhteensä 14h eli 3,5kk. Sitten olisi oman harjoittelun lisäksi ohjatut treenit tukemassa meidän alkutaivalta. Toivoisin vaan että päästäisiin jossain vaiheessa johonkin agilityseuraankin jotta päästäisiin kunnolla aloittamaan pitkän tähtäimen harjoittelu ja kisaaminen.