Uskolla oli tänään kolmas pentukoulu-kerta. Harjoiteltiin seuraamista ja maahan menoa liikkeestä. Todella nopea ja innokas se on kyllä oppimaan, vaikka herkkupalat auttanevat paljolti asiaa, mitäpä rohmu ei tekisi palasta juustokanaa ;)
Nemollakin alkoi tänään opiskelu, tosin ei pentukoulua vaan agility. Vuokrattiin kimpassa harjoitteluvuoro eli nyt sitten treenataan agia kerran viikossa. Pakko kyllä myöntää että yllätyin tällä ensimmäisellä kerralla positiivisesti. Olin varautunut niinkin hyvin kuin poikapöksyillä ja paketillisella vuokkosia, mutta Nemo ei ihme kyllä lojauttanut kertaakaan. Vielä ihmeellisempi asia on se että pieni lunnikoirani kuunteli! Varauduin nimittäin siihenkin että ensimmäinen kerta kuluu siinä kun yritän saada Nemoon kontaktia. Kontaktin ottaminen sujui kuitenkin ongelmitta ja suurimman osan aikaa minä olin se mielenkiintoisin asia, ei se mitä ympäristössä tapahtui. Harjoiteltiin hypyn alkeita, loppupeleissä sujui niinkin hyvin että saatoin nostaa rimaa korkeammalle. Ensikerralla voisin ehkä uskaltautua laskemaan Nemon irti ja kokeilla miten hyppy sujuu siten että itse kuljen esteen vierestä. Tuli myös kokeiltua hieman putkea ettei pelkkä hyppiminen ja perus käskyjen toisto rupea puuduttamaan. Hienosti sujui sekin, aluksi Pia piteli Nemoa putken toisessa päässä ja minä olin vastaanottamassa toisessa, mutta loppujen lopuksi uskaltauduin jättämään Nemon yksin putken toiseen päähän ja kävelemään itse toiseen. Ei se lähtenyt karkuteille, ihme ja kumma! Onkohan sille kasvamassa korvat?
Ihan pulmusia eivät ole kuitenkaan olleet. Levitettiin aamulla uusi matto lattialle ja mitäpä pojat tekee? No repivät kuteita irti! Se siitä uudesta, ehjästä matosta ;______; Usko myös onnistui syömään pussillisen juustokanaa, se siitä dieetistä. Kannattaa jättää uusi, juuri avattu paketti pöydälle aina nälkäisen sheltin ulottuville.
Nemollakin alkoi tänään opiskelu, tosin ei pentukoulua vaan agility. Vuokrattiin kimpassa harjoitteluvuoro eli nyt sitten treenataan agia kerran viikossa. Pakko kyllä myöntää että yllätyin tällä ensimmäisellä kerralla positiivisesti. Olin varautunut niinkin hyvin kuin poikapöksyillä ja paketillisella vuokkosia, mutta Nemo ei ihme kyllä lojauttanut kertaakaan. Vielä ihmeellisempi asia on se että pieni lunnikoirani kuunteli! Varauduin nimittäin siihenkin että ensimmäinen kerta kuluu siinä kun yritän saada Nemoon kontaktia. Kontaktin ottaminen sujui kuitenkin ongelmitta ja suurimman osan aikaa minä olin se mielenkiintoisin asia, ei se mitä ympäristössä tapahtui. Harjoiteltiin hypyn alkeita, loppupeleissä sujui niinkin hyvin että saatoin nostaa rimaa korkeammalle. Ensikerralla voisin ehkä uskaltautua laskemaan Nemon irti ja kokeilla miten hyppy sujuu siten että itse kuljen esteen vierestä. Tuli myös kokeiltua hieman putkea ettei pelkkä hyppiminen ja perus käskyjen toisto rupea puuduttamaan. Hienosti sujui sekin, aluksi Pia piteli Nemoa putken toisessa päässä ja minä olin vastaanottamassa toisessa, mutta loppujen lopuksi uskaltauduin jättämään Nemon yksin putken toiseen päähän ja kävelemään itse toiseen. Ei se lähtenyt karkuteille, ihme ja kumma! Onkohan sille kasvamassa korvat?
Ihan pulmusia eivät ole kuitenkaan olleet. Levitettiin aamulla uusi matto lattialle ja mitäpä pojat tekee? No repivät kuteita irti! Se siitä uudesta, ehjästä matosta ;______; Usko myös onnistui syömään pussillisen juustokanaa, se siitä dieetistä. Kannattaa jättää uusi, juuri avattu paketti pöydälle aina nälkäisen sheltin ulottuville.
RSS Feed