Pakko hehkuttaa että olen kyllä niin tyytyväinen tuohon Uskoon <3

Mentiin tosiaan treenaamaan perus tottista ja koiratanssia Finlandiatalon takana olevalle kentälle kahden muun koirakon kanssa. Itse olin ennen lähtöä ihan hermona: Entä jos bussikuski ei otakaan meitä kyytiin? Entä jos Usko karkaa? Mitä jos se ei kuuntelekaan yhtään silloin kun paikalla on vieraita koiria? Usko hoisi onneksi homman kotiin: bussissa se makoili rennosti jaloissani tarkkaillen muita kanssamatkustajia ja perille päästyä toimi kuin unelma. Treenattiin ilman hihnaa ja oikeasti oli kuin mitään muuta ei olisi paikalla kuin minä ja Usko (ja se juustolla ja lihapullalla varustettu namipussi). Usko ei piitannut kahdesta muusta koirakosta eikä meinannut lähteä kertaakaan paimentamaan tai mitään vaikka kentän halki kulki niin pyöräilijöitä kuin lapsiperheitäkin, se oli kokonaan minun <3 No lukuunottamatta paria kertaa kun höpötin toisen treenaajan kanssa, silloin se hipsi vähänmatkan päähän tutkimaan tuoksuja, mutta tuli heti luokse kun kutsuin.

Pitäisi varmaan luottaa tuohon koiraan enemmän. Se vaan kun on elänyt lunnisten kanssa joiden kuulo toimii vaihtelevasti niin on vaikeaa sisäistää sitä seikkaa että koira jopa kuuntelee ja haluaa toimia kanssani häiriöidenkin alla. Uskoa voisi varmasti pitää lenkeilläkin vapaana, mutta kun itselläni se vaan meinaa olla sitä stressaamista että entä jos se nyt sinkoaakin jonkun lenkkeilijän perään joka on näin Uskon luonnetta ja kuuliaisuutta ajatellen hyvin, hyvin epätodennäköistä (Usko ei oikein välitä vieraista ihmisistä, toisin kuin Nemo). No mutta pikkuhiljaa se luottamus kasvaa ja kehittyy :)



Leave a Reply.