Kesä tuli ja meni, mutta se ei meitä niinkään haittaa. Töissä oli kiireistä ja tuskaisen kuuma eivätkä koiratkaan, etenkään Usko tuntuneet pitävän hellepäivistä. Ressukka oli välillä niin tuskaisen oloinen että melkein teki mieli ajella tuo paksu turkki ihan lyhyeksi sängeksi.

Kuumien kelien vuoksi treenailukin on jäänyt vähiin. Löysin meille aivan unelma treenipaikan muutaman kilometrin päästä. Sellainen syrjäinen nurmikenttä espoon leppävaaran urheilupuistossa. Autotietä ei ole lähimain ja kentän edessä on kätevästi aidattu jalkapallokenttä ja takana melko leveä oja joten Nemoakin uskaltaa pitää melko huolettomasti vapaana. Miinuksena vaan tosiaan kuumat kelit ja se etten tietenkään ole ainut joka tuon paikan on keksinyt. Iltaisin kenttä on lähes poikkeuksetta varattu, yleensä kentällä potkitaan palloa, mutta välillä näkee myös frisbeen heittäjiä ja muita koiran kanssa treenaajia. Ollaan nyt sitten tähdätty treenit pääasiassa aamuun, joka meinaa tosin olla minulle rankkaa, olen kuitenkin iltaihminen. Nuo meidän "aikaiset" aamutreenitkin meinaavat tosin olla liian myöhään (noin klo 8-10), treenien loppuvaiheessa meinaa jo olla melkoisen kuuma. No mutta kohta on syksy, sitten ei ole enää niin kuuma ja kenttäkin on todennäköisesti useammin vapaana. Hyvä tuossa paikassa on muuten myös se että se sattuu olemaan paikka mihin lumet tunnutaan auraavan pois tieltä eli talvella tuo nurmikenttä on sellainen korkeiden lumikasojen ympäröimä aurattu kehä.

Nyt sitten tarkoituksena olisi treenailla 1-3 kertaa viikossa tuolla kentällä. Olen ottanut molemmat pojat mukaan, saavat opetella samalla kärsivällisyyttä. Jätän siis toisen kentän laidalle odottelemaan sillä välin kun treenaan toisen kanssa. Voi sitä huutoa. Onneksi ei ole taloja lähimain. Kummasti tuo tosin nostaa motivaatiota, siinä vaiheessa kun sivuun jätetty pääsee kentälle koiran motivaatio on huipussaan, jopa Nemo meinaa tehdä automaattisesti kaikki mahdolliset temppunsa tyyliin "kato mua! Oon taatusti parempi kun toi!". Olen nyt treenannut Nemon kanssa perus tottelevaisuutta, hommasin naksuttimen ja tuntuu että nyt sujuu paljon paremmin esim. maahan meno kun naksuttimella saa kätevästi "palkattua" juuri oikeaan aikaan. Uskon kanssa harjoitellaan myös ihan perus tottelevaisuutta jonka lisäksi tulee treenattua koiratanssia. Tämä siis tarkoittaa sitä että treenaan Uskoa enemmän kuin Nemoa. Yleensä siis otan ensin Uskon kanssa perus tottista, sitten sama Nemon kanssa jonka jälkeen Uskon kanssa koiratanssiliikkeiden opettelua.

Meillä alkoi myös torstaina Uskon kanssa rally-toko. Vielä on melko aikaista sanoa onko tämä se meidän laji, mutta katsotaan, ainakin toistaiseksi laji vaikuttaa meille sopivalta :)

Nemon kanssa taas jatketaan agilityn parissa. Kesällä on ollut pientä taukoa treeneistä, mutta nyt syksyllä taas ehtii. Olen tosiaan tulostellut mölli-ratoja ja niitä ollaan nyt sitten kokeiltu. Vauhtiakin alkaa pikkuhiljaa löytymään. Hieman olen vilkuillut jo möllikisojakin, jos sitä uskaltaisi lähteä kokeilemaan. Pelottaa vaan tosiaan se miten Nemo pysyy hallinnassa vieraalla maaperällä se kun on edelleen lunnikoira ja lunni tekee mitä huvittaa. Yhdellä hetkellä saatetaan seurata kuuliaisesti sivulla ja toisella hetkellä kuuroutua totaalisesti >.<



Leave a Reply.